Miksi tunnearvoisista tavaroista on niin vaikea luopua?

Tunnearvoisesta tavarasta luopuminen voi tuntua vaikealta, vaikka esine ei olisi käytössä, se ei sopisi nykyiseen elämään tai sille ei löytyisi kodista kunnollista paikkaa.

Päätös ei silloin koske vain tavaraa. Esine voi muistuttaa tärkeästä ihmisestä, ajasta jolloin lapset olivat pieniä, omasta lapsuudesta, päättyneestä elämänvaiheesta tai siitä, millainen itse joskus oli.

Siksi pelkkä kysymys “Tarvitsenko tätä?” ei aina auta päätöksessä eteenpäin.

Tunnearvoinen tavara voi olla aivan tavallinen esine

Kun puhutaan muistotavaroista, mieleen tulevat helposti valokuvat, kirjeet ja selvästi tärkeät muistoesineet.

Tunnearvo voi kuitenkin liittyä lähes mihin tahansa.

Vanha kahvikuppi voi muistuttaa lapsuuden kesistä mummolassa. Lasten lelu voi tuoda mieleen tietyn ikävaiheen tai yhteisen hetken. Käyttämättä jäänyt lahja voi muistuttaa antajastaan. Varastossa odottavat harrastusvälineet voivat liittyä aikaan, jolloin elämässä oli tilaa aivan toisenlaisille asioille.

Tavara voi näyttää ulkopuolisen silmin mitättömältä. Sen merkitys syntyy siitä, mitä se omistajalleen edustaa.

Tämän vuoksi läheistenkin voi joskus olla vaikea ymmärtää, miksi jostakin tavarasta luopuminen tuntuu niin hankalalta. Päätöstä ei kuitenkaan ratkaise se, kuinka arvokkaalta esine näyttää muiden silmissä.

Olennaisempaa on tunnistaa, mikä tavarassa on tärkeää juuri sinulle.

Tavara voi tuntua yhteydeltä tärkeään ihmiseen

Läheiseltä saatu tai hänelle kuulunut tavara voi tuntua konkreettiselta yhteydeltä ihmiseen, jota ei ehkä enää ole tai jota näkee harvoin.

Silloin tavarasta luopumiseen voi liittyä ajatus, että samalla menettäisi jotakin ihmisestä tai yhteisestä historiasta.

Yhteen ihmiseen voi kuitenkin liittyä suuri määrä tavaroita. Kaikki eivät yleensä kanna samaa merkitystä.

Jokin esine voi palauttaa mieleen selkeän tilanteen, tavan tai tarinan. Toinen on ehkä säilynyt mukana lähinnä siksi, että se sattui kuulumaan samalle ihmiselle.

Tätä eroa voi olla vaikea huomata silloin, kun kaikki tavarat ovat vuosia samassa laatikossa tai kaapin perällä yhtenä suurena kokonaisuutena.

Lasten tavaroihin liittyy kokonainen elämänvaihe

Lasten vaatteet, lelut, piirustukset ja koulutyöt voivat tuntua erityisen vaikeilta käydä läpi.

Ne eivät muistuta vain lapsesta. Ne liittyvät myös aikaan, jolloin oma arki ja rooli vanhempana olivat erilaisia.

Pieni vaate voi muistuttaa tietystä päivästä. Piirustus voi palauttaa mieleen lapsen tavan puhua, ajatella tai nähdä maailma juuri siinä iässä.

Tavaran kohdalla tehtävä päätös voi samalla muistuttaa siitä, että tuo vaihe on päättynyt.

Mukaan sekoittuu usein myös kysymys siitä, kenelle tavara oikeastaan kuuluu. Säilyttääkö vanhempi sitä omana muistona vai odottaako tavara aikuisen lapsen päätöstä?

Perityt tavarat, lahjat ja velvollisuudentunne

Perittyjen tavaroiden kohdalla oma mieltymys ei aina tunnu riittävältä perusteelta päätökselle.

Mielessä voi pyöriä ajatuksia kuten:

• Tämä on ollut suvussa pitkään.

• Tämä kuului äidille tai isälle.

• Tätä pitäisi arvostaa.

• Joku toinen voisi vielä haluta tämän.

• Tästä luopuminen tuntuisi kiittämättömältä.

Sama voi tapahtua lahjojen kohdalla. Jos lahja ei sovi omaan kotiin, tyyliin tai tarpeisiin, sen säilyttäminen voi tuntua helpommalta kuin päätöksen tekeminen.

Tavara jää ehkä käyttämättömänä kaappiin, koska siitä luopuminen tuntuu samalla antajan torjumiselta.

Tavara voi silloin muuttua muistosta tai lahjasta säilytystehtäväksi. Kotiin jää esineitä, joita ei itse käytä tai edes halua, mutta joiden poistaminen tuntuu väärältä.

Läheisen ihmisen, lahjan tai suvun historian arvostaminen ei kuitenkaan määräydy sen perusteella, kuinka monta esinettä säilyttää.

Tavara voi liittyä siihen, millainen olit ennen

Kaikissa tunnepuolen tavaroissa ei ole kyse toisista ihmisistä.

Osa liittyy omaan menneeseen tai toivottuun minäkuvaan.

Vanhan työn vaatteet voivat muistuttaa ammatista, joka oli pitkään tärkeä osa identiteettiä. Harrastusvälineet voivat edustaa aikaa, jolloin teki jotakin säännöllisesti ja nautti siitä. Vaatteisiin voi liittyä muisto elämäntilanteesta, juhlista tai siitä, millaisena itsensä silloin näki.

Tavaran poistaminen voi tuntua siltä, että samalla sulkee oven joltakin mahdollisuudelta.

Silloin kannattaa kysyä:

Onko tavaraan liittyvä asia edelleen aidosti osa nykyistä tai tulevaa elämääni?

Vai säilyttääkö tavara lähinnä muistoa siitä, millainen elämä joskus oli?

Miksi “käytänkö tätä?” ei aina riitä?

Tavallisten käyttötavaroiden kohdalla käyttö on usein hyvä päätöskriteeri.

Tunnearvoisen tavaran kohdalla se kertoo vain yhden osan tilanteesta.

Esinettä ei ehkä käytetä, mutta se voi silti olla tärkeä. Toisaalta tavara voi pysyä kodissa vuosikausia, vaikka sen säilyttämistä ohjaisi enemmän syyllisyys, tapa tai päätöksen välttely kuin todellinen merkitys.

Siksi tunnearvoisen tavaran kohdalla kannattaa kysyä myös:

Mitä tai ketä tämä tavara minulle edustaa?

Mikä tässä tavarassa on minulle tärkeää?

Haluanko säilyttää tämän esineen nykyisessä elämässäni?

Kysymysten tarkoituksena ei ole ohjata automaattisesti luopumaan.

Säilyttäminen voi olla aivan oikea päätös, kun tavara on tärkeä ja haluat valita sen osaksi kotiasi.

Ero syntyy siitä, onko säilyttäminen tietoinen valinta vai päätös, joka on jäänyt tekemättä vuodesta toiseen.

Kaikkea samaan muistoon liittyvää ei aina tarvitse säilyttää

Yhteen ihmiseen, tapahtumaan tai elämänvaiheeseen voi liittyä suuri määrä tavaroita.

Kaikki eivät välttämättä ole yhtä tärkeitä, vaikka ne kuuluisivat samaan kokonaisuuteen.

Joskus yksi esine muistuttaa ihmisestä tai tilanteesta paljon vahvemmin kuin kymmenen muuta. Joskus tavara on tärkeä juuri käytössä. Joskus merkityksellisintä on tavaraan liittyvä tarina, joka muuten voi ajan myötä unohtua.

Tämä ei tarkoita, että tärkeistä tavaroista pitäisi luopua.

Ajatus auttaa katsomaan tavaroita yksilöinä sen sijaan, että kokonainen laatikko, kaappi tai peritty tavararyhmä saisi automaattisesti saman merkityksen.

Muistot voivat säilyä vahvoina, vaikka tavaroiden määrä muuttuu. Tavara voi auttaa muistamaan, mutta se ei yksin kanna elettyä elämää, ihmissuhdetta tai yhteistä historiaa.

Usein merkityksellisimmät tavarat tulevat jopa paremmin näkyviin silloin, kun ne eivät huku suuren tavaramäärän keskelle.

Kun päätös jää aina uudelleen kesken

Jos sama tavara tai tavararyhmä palaa kerta toisensa jälkeen takaisin laatikkoon, päätöksen vaikeuden taustalla voi olla useita päällekkäisiä syitä.

Mukana voi olla muistoa, syyllisyyttä, velvollisuudentunnetta, epävarmuutta ja pelkoa siitä, että päätöstä katuu myöhemmin.

Silloin tavaran käytännöllinen järjestäminen ei yksin ratkaise tilannetta.

Ensin on ymmärrettävä, mitä tavaraan liittyy ja miksi juuri siitä on tullut vaikea.

Tavara-ajattelu Uusiksi™ -valmennuksessa tunnepuolen tavaroita käsitellään omana kokonaisuutenaan. Valmennuksessa aihetta viedään pidemmälle omien tavaroiden ja käytännön harjoitusten avulla.

Mukana ovat myös lasten tavarat, perityt esineet, valokuvat sekä tilanteet, joissa tavaroiden omistajuus tai vastuu on jäänyt epäselväksi.

Liity odotuslistalle, niin saat tiedon, kun seuraavan valmennuksen ilmoittautuminen avautuu.

Liity Tavara-ajattelu Uusiksi™ -valmennuksen odotuslistalle

Usein kysyttyä tunnearvoisista tavaroista

Pitääkö tunnearvoisista tavaroista luopua?

Ei. Tärkeän tavaran säilyttäminen voi olla tietoinen ja perusteltu päätös. Olennaista on tunnistaa, miksi tavara on tärkeä ja haluatko sille paikan nykyisessä elämässäsi.

Miksi perityistä tavaroista on vaikea luopua?

Peritty tavara voi edustaa läheistä ihmistä, suvun historiaa tai velvollisuutta. Päätökseen voi siksi liittyä enemmän kuin esineen käyttö tai ulkonäkö.

Miksi lasten tavaroiden läpikäyminen tuntuu vaikealta?

Lasten tavarat liittyvät usein kokonaisiin elämänvaiheisiin. Niiden äärellä joutuu samalla kohtaamaan sen, että lapsi on kasvanut ja perheen arki muuttunut.